Saaren muinaisilta asukkailta peritty La Gomeran vihellyskieli kuuluu ihmiskunnan aineettomaan kulttuuriperintöön.
La Gomeran saarella vihellykset ovat kuin siivet, joilla saaren asukkaat lentävät kuin linnut yli vuorten, laskeutuvat päätähuimaaviin rotkoihin ja päätyvät lopulta sinisen meren rantaan kuljettuaan tuhatvuotisten laurisilva-metsien siimeksessä ja jättiläismäisten kivilohkareiden täplittämien laaksojen halki pasaatituulen tuiverruksessa.
La Gomeran vihellyskieli on ainutlaatuinen maailmassa, eikä pelkästään esihispaaniselta aikakaudelta säilyneen foneettisen rakenteensa ansiosta, vaan myös siksi, että jo Kolumbuksen ajoista lähtien saaren asukkaat ovat käyttäneet sitä yleisesti ja käyttävät sitä jatkuvasti vielä viisi vuosisataa myöhemminkin. ”Käytän sitä kotona sisareni kanssa, joka myös osaa vihellyskieltä”, kertoo 16-vuotias Zaida Correa. ”Käytän sitä joskus juhlissa, kun haluan lähettää viestin ystäväporukalle, joka on aukion toisella puolella, ja myös tietysti silloin, kun lähden retkelle, koska kuten näet” – hän hymyilee ja osoittaa Vallehermoson kunnassa sijaitsevaa San Juanin erakkokappelia ympäröivää vuoristoa – ”luonnossa ääni kantaa paljon pidemmälle, joten silloin se on vielä hyödyllisempi”. Totta on, että vihellyskieli voi kantaa jopa 3 000 tai 4 000 metrin päähän.
Täysin kehittynyt ja runsaslukuisen yhteisön käyttämä vihellyskieli on ainoa laatuaan maailmassa.
Vihellyskielellä sanotut asiat jäävät tunnemuistiin, joka on se kaikkein arvokkain, eivätkä näin ollen unohdu koskaan. Tämän johdosta, vaikka et ymmärtäisikään kieltä, aivot yrittävät tulkita sitä. Tästä syystä, kun tällä UNESCON vuonna 2009 ihmiskunnan aineettomaksi kulttuuriperinnöksi julistamalla kielellä käydään elävää ja suoraa keskustelua kahden henkilön välillä, ääni vetoaa kaikkiin aisteihin, jotka eivät enää unohda sitä. Ja jo pelkästään se, että tällainen kieli on olemassa, on todiste ihmisen valtavista resursseista luoda jotain uutta, ainutlaatuista ja erilaista.
”Sen on tapa viestiä pitkien välimatkojen päähän, kuten nykypäivän WhatsApp” – selventää vihellyskielen opettaja Diego Chinea – ”mutta ilman teknologiaa, joten siihen ei vaikuta se, onko meillä puhelimessa kenttää vai ei, ja se toimii riippumatta siitä, kuinka korkealla tai kaukana viestin lähettäjä sijaitsee.” Tämä 19-vuotias opettaja on yksi vuonna 2018 perustetun silbo gomeron, La Gomeran vihellyskielen, oppiaineen opettajista yhteistyössä La Lagunan yliopiston kanssa (Tenerife), joiden tarkoituksena on suojella ja edistää kyseistä kieltä. Tämä toiminta aloitettiin jo aikaisemmin, mutta vuonna 1999 sen asema vahvistui Kanarian alueparlamentin antamalla lailla koskien silbo gomeron, La Gomeran vihellyskielen, opettamista kaikissa saaren oppilaitoksissa. Toiminta sai myös lisää pontta vuonna 2009, kun se julistettiin ihmiskunnan aineettomaksi kulttuuriperinnöksi. ”Alun perin ennen 1400-lukua alkuasukkailla oli viheltäviä vartijoita sijoitettuna saaren korkeimpiin kohtiin merirosvojen hyökkäyksistä varoittamiseksi, mutta he myös välittivät viestejä kuolintapauksista, sairauksista, tulipaloista ja mistä tahansa muista tärkeistä uutisista. Koko väestö viesti keskenään ja ymmärsi toisiaan viheltämällä. Tällä tavoin vihellysten omalaatuinen ääni kiiri ympäri saarta vuorilta rannikolle, kunnes aina seuraava mies tai nainen otti viestin vastaan ja välitti sen eteenpäin käyttäen ainoina instrumentteinaan ilmaa, kurkkua, kieltä ja sormia. ”Viestin välittämän tunteen lisäksi kaikkein tärkeintä oli välittää itse viesti, koska siinä saattoi olla kyseessä kaikkien elämä”. Tämä on yksi saaren kaikkein syvimmälle juurtuneista perinteisestä tavoista, hyödyllinen tapa viestiä käyttäen hyväkseen saaren vaihtelevaa pinnanmuodostusta. Ja siksi myös La Gomeran vuonna 1402 valloittaneet Kastilian joukot säilyttivät tämän tavan.
Puhutusta sanasta vihellettyyn kieleen
Nykyään La Gomeralla yli 20 000 henkeä tuntee vihellyskielen ja käyttää sitä, ja lisäksi sen voi oppia kaikenikäisenä saaren vihellyskielen oppijärjestelmän, Aula Insular del Silbo Gomero, ansiosta. Judian Hernández, yksi oppijärjestelmän Aula del Silbon opettajista, antoi esityksen vihellyskielestä San Sebastián de La Gomerassa, jolloin eräs naapureista kävi tyytyväisenä ikkunan ääreen ”kuuntelemaan ihanaa lintusta, joka visertää näin taitavasti”, niin kuin hän asian kuvaili. Ja siellä naapuri pysyi kuuntelemassa, kuinka Miguel García Herrera, 10-vuotias oppilas, jatkoi viestiä vihellyksen opettajansa jälkeen. Molemmat aloittivat vuoropuhelun, johon lopulta yhtyi vielä edellisen pikkuveli, 7-vuotias Ángel García Herrea. Äänet kaikuivat ja kertaantuivat ympärillä olevista rakennuksista heidän keskustelleessaan rannalle menosta sinä iltapäivänä. Toisinaan he joutuvat toistamaan jonkun äänen, tai kyselemään asioita toisiltaan, koska ”meidän kielessämme ei ole kaikkia vokaaleja ja konsonantteja, joten viheltäjä joutuu välillä varmistamaan, onko hän kuullut oikein. Tämän johdosta – selventää Judian – vihelletyissä keskusteluissa asiayhteys on hyvin tärkeä, sillä yhdellä vihelletyllä sanalla voi olla jopa 30 erilaista merkitystä normaalissa puhekielessä”.
Got Talent ja Cannesin elokuvajuhlat lumoutuvat silbo gomerosta, La Gomeran vihellyskielestä
Näin kävi Got Talent 2019 -ohjelman suorassa lähetyksessä, kansallisella Telecinco-kanavalla, jossa pieni Miguel esiintyi osoittaakseen, miten eriskummallinen vihellyskieli on. ”Vihelsin kaverilleni Irún Castillalle, mutta aluksi hän ei ymmärtänyt minua, ja siksi jouduimme viheltämään pidempään, jotta saimme viestin selväksi”, hän muistelee. Osallistumisestaan ohjelmaan televisiokameroiden edessä hän kertoo muistavansa olleensa ”hermostunut, mutta kun koko perhe oli paikalla, se auttoi häntä suuresti”.
Tämä televisio-ohjelma ei ole ainoa tapaus, jossa La Gomeran vihellyskielen arvoa on korostettu. ”Viime vuosikymmenen aikana saarella on filmattu useita elokuvia, joissa erityisesti haluttiin sisällyttää vihellyskieli käsikirjoitukseen”, korostaa Kiko Correa, alueellisen opetusprojektin Enseñanza del Silbo Gomeron koordinaattori. Kaikkien kansallisten ja ulkomaalaisten elokuvien ja dokumenttiohjelmien joukosta erottuu ranskalaisromanialainen elokuva ”La Gomera” (alkuperäinen nimi ”The Whistlers”), jonka ohjasi Corneliu Porumboiu. Elokuva esitettiin Cannesin elokuvajuhlilla, jossa yleisö otti sen vastaan seisaallaan taputtaen. Kiko Correa, myöskin vihellyksen opettaja, oli vastuussa vihellyskielen opettamisesta näyttelijöille ”jotka vihelsivät romaniaksi”, hän toteaa. Opetusta oli kahden viikon ajan, seitsemän tuntia päivissä, intensiivioppitunteina ja ennen elokuvan kuvaamista vihelletyillä keskusteluille Internetissä, videopuheluin Skypellä ja jopa matkapuhelimella. ”Vihellyskielen oppii nopeasti, jos käytät siihen näin paljon aikaa, sillä viheltämään oppii, kun osaa laittaa sormet suuhun ja kielen oikeaan asentoon, ja sitten vain harjoittelemaan”.
Viheltäminen eri kielillä
Kyseessä on pitkien välimatkojen viestintäjärjestelmä, ja sen tehtävänä on muuntaa puheen foneemit vihellyskielen foneemeiksi. Viheltäminen onnistuu kaikilla kielillä, koska sen vokaaleista ja konsonanteista muodostuva fonologinen rakenne on hyvin yksinkertainen, mutta sen avulla voi minkä tahansa maailmassa puhutun sanan muuttaa ääneksi.
Nykyään vihellyskieli kuuluu pakolliseen oppijärjestelmään La Gomeran ala-asteen ja yläasteen oppilaitosten opetussuunnitelmassa, tarkemmin sanottuna se sisältyy Kanarian itsehallintoalueen espanjan kielen ja kirjallisuuden oppiaineeseen. Tällä tavoin myös tulevat sukupolvet osallistuvat tämän erikoislaatuisen kielen säilyttämiseen, joka muodostaa osan La Gomeran kulttuuria ja joka aiheuttaa yhä edelleenkin hämmästystä saarella vierailevien matkailijoiden keskuudessa.
